Etusivu > Harrastukset > Jumppa

Jumppa

Syyskausi 2004 ja kevätkausi 2005: Vihti Gymin aikuinen-lapsi jumppa

Ensimmäisenä syksynä ja keväänä Vihtiin muuton jälkeen kävimme koko perhe Nummelassa Kuoppanummen koululla Vihti Gymin aikuinen-lapsi-jumpassa tiistai-iltaisin. Kerho oli suunnattu Ellin ikäisille, mutta vetäjä lupasi, että myös Emma pääsee mukaan, kun meitä aikuisia on kaksi. Vetäjinä toimivat Sylvi-mummon jumppari Merja ja hänen Ellin ikäinen tyttärensä Nelli.

Kerho alkoi aina siten, että kaikki lapset ympyrässä taputtivat nimensä. Ensin kaikki tarvitsivat vanhempien apua ja rohkaisua, mutta kevään lopulla jo muita puolitoista vuotta nuorempi Emmakin alkoi selvitä tehtävästä melkein itse. Seuraavaksi oli ohjelmassa alkuverryttelyt musiikin tahtiin. Elli useimmiten juoksi innoisaaan alkuveryttelyt Mikon kanssa, sillä Mikolla oli parhaiten voimaa nostella ja hyppyyttää tyttöä. Eri kerroilla oli sitten erilaisia, vaihtuvia jumppateemoja: joskus tehtiin temppurata, joskus jumpattiin pallojen tai vanteiden, lelueläinten tai huivien kanssa. Emman tykkäsi erityisen paljon niistä kerroista, jolloin leikittiin pyörivällä taikapeitolla. Se oli aikalailla suloisenjännää. Myös pallot olivat Emmalle mieleen. Kerhon lopuksi jokainen lapsi sai kerhokorttiinsa leiman tai tarran ja kortin sai itse hakea Merjalta. Ihan lopuksi sanottiin Nalle Puh-heiheit.

Elli piti jumpasta todella paljon. Hän nautti liikkumisesta, piti kiipeilystä, juoksemisesta ja haasteellisistakin temppuradoista. Vuoden edetessä Elli oppi aika sujuvasti tekemään esimerkiksi kuperkeikan ja onnistui jotenkin jo hyppimään yhdellä jalalla. Kerho oli Ellille tärkeä varmasti myös siksi, että siellä oli isi mukana. Yleensähän Elli on käynyt kaikissa kerhoissa Marin tai lastenhoitajan kanssa. Myös ne muutaman kerrat, jolloin Mami tuurasi PK:ssa olevaa Mikkoa, olivat Ellille oikein mieluisia.

Ihan kevään lopuksi myös meidän perheemme esiintyi Vihti Gymin juhlassa sammakkoesityksessä. Meillä oli kaikilla hienot vihreät sammakkoasut ja -päähineet ja koreografia hyvin harjoiteltuna. Elli nautti ihmisten eteen marssimisesta ja hänelle oli iso asia, että hän tiesi valojen takana katsomossa Mamin, Ukin, Mummon ja Papan katselevan. Esiintymisjännityksestä ei Ellin kohdalla ollut tietoakaan.

Sivun viimeisin muutos: "2005-10-31 21:24:50 mtreinik"