Etusivu > Harrastukset > Musiikkileikkikoulu
Emman sivut

Musiikkileikkikoulu

[Lauluja ja leikkejä muskarissa]
[Erilaisia soittimia muskarissa]

Lukuvuosi 2002-2003: Musiikkileikkikoulu Leppävaarassa

Ellin musiikillinen ja liikunnallinen harrastelu on alkanut Espoon työväenopiston muskarissa. Mari ja Elli käyvät keskiviikkoiltapäivisin Leppävaaran opistotalolla. Muskariryhmässä on reilu kymmenen lasta ikähaarukasta 3-12 kuukautta. Muskarin aluksi on aina tervetulolaulu ja sen jälkeen laulellaan, liikutaan ja loruillaan kolme varttia.

Välillä muskarissa kaivetaan esiin soittimet ja vauvat pääsevät kokeilemaan kapuloita, marakasseja ja kulkusia ihan itse. Elli on vielä soittimien syömäasteella mutta tuntuu kyllä jo kuuntelevan esimerkiksi vetäjän kanteleensoittoa ihan kiinnostuneena. Muskarissa on myös kokeiltu höyhenillä, sifonkihuiveilla ja isoilla kieppuvilla liinoilla leikkimistä. Muskarissa Ellin lempilauluja ovat olleet ainakin Etana Elli, jossa keikutaan äidin jaloilla ja Jumps, jumps sanoi pikkuinen sammakko, jossa hypitään ja lennähdellään. Myös leikit, joissa Elli istuu Marin niskassa, ovat huiman kivoja.

Elli-kulta ja äiti-kulta
kiva kun ootte täällä.
Aijai, aijaijai,
kiva kun ootte täällä.

[Muskarin vauvat kangaskarusellissa] [Muskarin vauvat] [Muskarin leijuvan kankaan alla]

[Muskarin ohjaaja aloittelee huivileikkejä] [Elli muskarissa huivien keskellä] [Vauvoja huivien alla muskarissa]

Lukuvuosi 2003-2004 Musiikkileikkikoulu Haukilahdessa

Syksyllä 2003 Elli ja Mari vaihtoivat Espoon työväenopiston musiikkileikkikoulun Haukilahden ryhmään, sillä sinne oli selvästi helpompi kulkea Otaniemestä. Bussi numero 10 meni oikeastaan ovelta ovelle. Otaniemestä tuli samaan ryhmään myös Riku-niminen pikkumies, joten pysäkille piti mennä ajoissa, sillä bussiin mahtuivat vain kahden vaunut - lähes aina siis Ellin ja Rikun vaunut. Haukilahden ryhmää ohjasi Leppävaarasta tuttu vetäjä, joten suuri osa leikeistä ja lauluistakin oli meille valmiiksi tuttuja.

Kerho alkoi aina sillä, että Elli kiersi innolla Haukilahden kerhotalon pyöreää aulaa ja Mari kulki perässä vahtien, että kukat ja seinillä olevat paperit saivat olla rauhassa. Sitten muskari alkoi kanteleen soiton säestämänä. Elli oli heti syksyn alusta asti ryhmän uskaliaimpia osallistujia ja hän nautti suuresti kaikista laululeikeistä kuin myös soittimista, huiveista, höyhenistä, taikapeitoista ja muista muskarin välineistä. Elli alkoi kivasti myös oppia muskarin laulujen sanoja ja vähän jo lauloikin mukana. Syksyn muskarissa käyntiä tietysti sävytti Emman syntymä. Ensin oli vaihe, jolloin Mari ei enää ihan saanut nostella Elliä muiden vanhempien tapaan, mikä harmitti tyttöä. Onneksi kuitenkin Marin vuodelevon ja Emman syntymän myötä Mikon aikataulu laskettiin sellaiseksi, etä Mikko vei Ellin kerhoon muutaman kuukauden ajan. Nyt Elli sai olla ainut lapsi, jolla oli kerhossa isi mukana. Alkulaulukin piti sovittaa uuteen muotoon: Äitikullat ja lapsikullat, kiva kun ootte täällä vaihtui sanoihin Äitikullat ja isikulta, kiva kun ootte täällä, lapsia käsiteltiin sitten erikseen aikaisemmissa säkeistöissä. Keväällä sitten Mari otti kantoliinassa muskariin mukaan Emman, joka sai ohjaajalta luvan tulla mukaan, vain jos olisi ihan itkemättä. Ja olihan Emma. Hienosti sujui tanssi ja laulu meiltä kolmelta ja kovin Ellin itsenäisyyttä ja iloisuutta kerhossa ihasteltiin.

Lukuvuosi 2004-2005: Muskari Vihdin seurakuntatalolla

Seuraavana syksynä mari ja tytöt aloittivat sitten äiti-lapsi-muskarin Vihdissä. Tällä kertaa päädyimme siihen, että menimme Emman ikäisille tarkoitettuun ryhmään, jotta Emmakin vuorostaan saa oman ikäisilleen suunnattua ohjattua toimintaa. Elli oli kuitenkin oikein tervetullut mukaan ja päätimme, että Elli ottaa kerhossa Äidin roolin ja hänellä on mukanaan oma lapsensa Tyttö. Näin ratkaisimme sen, että minun syliini ei aina mahdu kaikkiin leikkeihin kahta lasta. Tämä ratkaisu oli varmasti Ellin kannalta hyvä, sillä hän oli omasta roolistaan oikein ylpeä. Hän oli niin tyytyväinen, kun ohjaaja Pirkko Kela laittoi hänelle oman tuolin äitien riviin.

Vihdin muskarissa suurin osa toiminnasta tapahtui paikallaan istuen, lauloimme säestyksen mukana ja halailimme ja tanssitimme vauvoja sylissä. Ellistä tämä oli oikein kivaa. Vuoden edetessä rivit kyllä rakoilivat ja kävelemään oppivat lapset karkasivat syleistä lattialle leikkimään. Elli sinnitteli tuolillaan pitkään, mutta siirtyi usein kerhon loppuhetkinä kavereiden aknssa lattialle pyörimään.

Sivun viimeisin muutos: "2005-10-31 21:14:01 mtreinik"