Yhteystiedot | Vieraskirja | Uutta sivuilla | Näistä sivuista | Sivukartta
Kun odotimme Elliä, mietimme paljon, mitä me lapsemme kummeilta haluaisimme. olisi kiva, että kummit olisivat kiinnostavia ihmisiä, joihin tulisi pidettyä yhteyttä suhteellisen tiiviisti. Olisi myös kiva, jos kummit olisivat lapsista kiinnostuneita ja nauttisivat lasten seurasta. Uskonnollista tehtävää emme kummiudessa näe. Aika pitkään asiaa mietimme ja päädyimme lopulta hyvin yksimielisesti pyytämään kummeksi Marin vanhinta sisarusta Jannea (sukulaiskummi on hyvä idea, sillä hän on aina tärkeissä tilanteissa läsnä) sekä ystäväpariskuntaamme Katri Karvosta ja Tuomas Niemeä (ystäväkummit ovat lapselle suvusta ulkopuoliset, ikään kuin ihan omat ystävät).
Koska Mari, Janne ja Pauliina ovat olleet Toivolan suvussa oman sukupolvensa viimeiset lapset, ei Jannellakaan ole juuri kokemusta lapsienhoidosta ennen Ellin syntymää. Kaksikymppinen teekkarikummisetä oli vielä sairaalassa aika epäileväinen, voiko hän ottaa Elliä syliinsä pudottamatta häntä. Sittemmin Janne on osoittanut ihan omatoimisesti selviävänsä Ellin ja Emma-siskonkin hoidosta ihan itse. Ellille Jannen näkeminen on aina mieluisaa. Jo hyvin pienestä hän on tiennyt, että Janne on hänen kumminsa ja pitänyt Jannea siksi jotenkin erityisasemassa. Olemme loppujen lopuksi tavanneet Jannea Ellin ensi vuosina aika harvoin, mutta tapaamiset ovat Ellille aina kivoja. Ellin mielestä Janne pitäisi myös kutsua meille paljon useammin. Aikuiset ovat tällaisissa asioissa usein lapsia laiskempia.
Mari tutustui Katriin opiskelujen myötä, kun he molemmat aloittivat suomen opinnot yliopistolla vuonna 1997. Läheisempi ystävyys alkoi Opettajan vuorovaikutus -praktikumin rinnakkaisten kandintöiden ja opetusharjoitteluvuoden myötä. Katri vaikutti heti sukulaissielulta, ja kun vuonna 2001 tapasimme myös Stumben, tajusimme Mikon kanssa heti löytäneemme harvinaisen samanhenkisiä ihmisiä. Nykyään Katri ja Stumbe asuvat Helsingin Malminkartanossa. Katri on töissä Helsingin normaalilyseossa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana ja Stumbe työskentelee metsäyhtiössä osin Valkeakoskella ja osin Venäjällä.
Katri ja Stumbe ovat kummeina olleet juuri sitä, mitä parhaimmillamme osasimme toivoa. He ilmiselvästi pitävät Ellistä, ovat kiinnostuneita hänen elämästään ja kasvamisestaan, he nauttivat itsekin Ellin seurasta. Tapaamme Niemiä säännöllisesti, ja heistä on tullut kaikin puolin yhdet parhaista ystävistämme. Elli tykkää kummeistaan hurjasti ja haluaa aina mielellään heille käymään tai hoitoon. Jos Katri tai Stumbe lähettävät tytölle jostain postikortin, se luetaan kymmeniä kertoja läpi ja sitä ihaillaan uudestaan ja uudestaan. Ellin parhaita muistoja "Kakista ja Pumpesta" ovat varmasti erilaiset hoitokerrat ja käynti Katrin suvun mökillä, josta on katseltu kotona purjehdus- ja grillauskuvia monta kertaa. Aika kuvaavaa on, että Katri oli äidin ja isin jälkeen ensimmäinen henkilö, jota Elli alkoi kutsua nimeltä vuoden ja kolmen kuukauden ikäisenä.
