Raskausaika

Oli ihanaa olla raskaana ja odottaa Elliä. Raskauden alku oli vähän hankalaa mutta kaikki parani loppua kohden. Seuraavassa vähän katkelmia Marin raskausajan muistiinpanoista:

17.8.2001 (6+3)

Heti aikaisin aamulla Jorviin, jonne saimme aikaistetun ultra-ajan. Bussimatka kyllä ällötti. Ultrassa kaikki hyvin. Vauvan sydän löi, ja vauva oli 5mm pitkä. Minulta kyllä pääsi itku, oli todella helpotus, että kaikki oli sittenkin kunnossa. Päivä meni minulla kotona innostuessa. Mikko puolestaan teki kahdesta ultrakuvasta varmaan sata kopiota. Kotona kuvat skannattiin heti sähköiseen muotoon. Ja otti Mikko niistä valokuviakin... Illalla mentiin bussilla Nummelaan (bussissa istuminen kyllä inhottaa). Meillä ei tuntunut syntyvän hiljaista hetkeä, mutta saunan jälkeen saatiin kerrottua vauvauutiset. Äiti lähinnä haukkoi henkeä hämmästyksestä, ja Pauliina tuuletti innostuksesta. Isäkin ilmaantui keittiön puolelta aika vauhdilla. Kaikki olivat hämmästyksen kaikottua tosi iloisia. Oli kiva päästä kertomaan viime viikoista...

5.9.2001 (9+2)

Ensimmäinen neuvola. Vastaanotto kesti yli puolitoista tuntia. Terveydenhoitaja oli ihan mukava ja osaavan tuntuinen nainen. Sain äitiyskortin, ja kerroimme kaikki sukutaudit ja elämäntapamme. Minusta otettiin kaikenlaisia verinäytteitä, ja saimme ensi kertaa kuulla vauvan sydämenlyönnit. Se oli kyllä hienoa. Terveydenhoitaja sanoi, ettei äänet välttämättä vielä kuulu, mutta aika nopeasti hän sai ne kuuluviin. Mikko laski heti lapsen pulssia, minä en hämmennykseltäni osannut kuin kuunnella onnellisena. Nyt vauva on nähty ultrassa ja kuultu neuvolassa.

2.10.2001 (13+2)

Tänään oli tuo kauan kaivattu ja pelätty np-ultra. Aamulla olin ihan paniikissa ja Mikkoa nauratti jännitykseni. Onneksi kaikki oli hyvin. Vauva oli kasvanut, ja kaikki osat olivat kohdallaan. Niskaturvotusta oli hyvin vähän, taisi olla alle millin. Oli aika mieletöntä nähdä vauva ruudulla. Se oli ensi kertaa ihan vauvan näköinen. Laskettua aikaa siirrettiin muutamalla päivällä, koska vauva oli kooltaan isompi kuin 10.4. laskettu aika antaisi ymmärtää. Mikko videoi kuvaa hetken (Ellin nimiäisvideon alussa on pätkä np-ultrasta). Saimme mukaamme yhdeksän ultrakuvaa, jotka Mikko skannasi vielä samana päivänä. Np-ultrasta tullessa minun hymyni oli leveä. Tuntui, että nyt tämä raskaus on totta ja ei enää tarvitse huolehtia mahdollisista huonoista uutisista.

8.11.2001 (18+4)

Minun 24-vuotispäiväni. Kivoin asia tapahtui, kun menin sänkyyn. Sanoin vauvalle, että potkaisehan vähän. Ja vauva potkaisi kuin käskystä sellaisen pienen hipaisupotkun, joita olen noin viikon tuntenut. Kehuin potkua, jolloin vauva täräytti keskelle mahaa isoimman ja kovimman potkut tähän saakka. Minä ajattelen, että se oli synttäripotku. Toista niin kovaa potkua piti nimittäin odotella ainakin viikko!

16.11.2001 (19+5)

Aamulla käytiin rakenneultrassa. Minä en sitä kovin jännittänyt, nyt kun potkut tuntuvat, en osaa enää niin huolehtia. Vauvalla oli kaikki hyvin. Se on nyt noin 20 senttiä pitkä.

17.11.2001 (19+6)

Katsottiin ultravideo Reinikaisilla. Ja Harjulla. Kyllä se tuntuu kaikkia kiinnostavan. Äidistä on yhä ihan ihmeellistä, että vauvasta on ultrakuvaa. Reinikaisilla käytiin läpi Mikon vanhoja karvaleluja. Löydettiin Elman Timolle tekemä kaunis pitsipäähine ja kaulus.

18.11.2001 (20+0)

Raskauden puoliväli. Ensimmäinen supistus. Istuimme Mikon kanssa Nummelan bussissa, kun Veikkolan kohdalla sanoin Mikolle, että nyt vauva tuntuu kääntyvän oikein kunnolla. Kääntyminen ei sitten loppunutkaan, vaan vatsaa alkoi aika kovasti puristaa, ja minä ihan pelästyin. Toinen lievempi supistus tuli Mechelininkadulla, vähän ennen kuin bussi kääntyi Domman editse linja-autoasemalle päin. Aika jännää. Illalla Mikko ensi kertaa sanoi Vauvalle suoraan mahaa vasten hyvää yötä. Se oli ihanaa.

5.4.2002 Elli syntyy

Ellin syntymästä voit lukea synnytyskertomuksesta. Katso myös kertomukset Ellin pikkusiskon Emman raskaudesta ja synnytyksestä.

Valokuvat: valokuvaaja Mikko Reinikainen ja Mari Reinikainen.

Isyyspakkaus