Etusivu | Ihmiset | Mieliasiat | Harrastukset | Dokumentit | Päiväkirja | Tapahtumat | Tuotokset | Galleria
Yhteystiedot | Vieraskirja | Uutta sivuilla | Näistä sivuista | Sivukartta

Etusivu > Tapahtumat > Joulut > Joulu 2002

Joulu 2003

Joulu 2002

Maanantai 23.12.2002, aatonaatto

Maanantaina pakkasimme itsemme, joulutavarat ja vielä Jannenkin Samaraan ja ajoimme jouluksi Nummelaan. Matkalla pysähdyimme Veikkolassa viemässä joulutervehdyksen Katrille, joka oli vanhempiensa luona käymässä. Poistuimme Veikkolassa ensimmäistä kertaa elämässäämme kylän läpi kulkevalta bussireitiltä ja suuntasimme metsän sisällä olevaan todelliseen Veikkolaan. Katrin vanhemmilla saimme herkullisen ohuita pipareita ja mehua. Elli harjoitteli lattailla mönkimistä ja tapasi marsun. Mari yritti saada Elliä silittämään marsun turkkia, mutta Elli yritti kovasti kouraista marsun karvat ja nahan puristusotteeseen. Emme sitä paitsi olleet lainkaan varmoja, tajusiko Elli, että marsu oli elävä! Tovin jälkeen toivotimme Katrille, Eevalle sekä heidän äidilleen Riitalle hyvät joulut ja suuntasimme Samaran Nummelaan.

Päivä kului jouluvalmisteluissa ja Ellin kanssa touhutessa. Mami oli paistanut kinkun, joten Elli sai elämänsä ensimmäistä kertaa joulukinkkua (kaikki muut, Janne-eno etunenässä, hätisteltiin vielä pois kinkun kimpusta). Mikko kävi kaupassa ostamassa kaiken unohtuneen kuten filmiä ja Ellille jouluksi maissinaksuja. Iltapäivällä tapasimme Tuomaan ja Kaisan, minkä jälkeen menimme muutamaksi tunniksi Reinikaisille. Elli oli alkuun ihan unten mailla, sillä päivän nokoset olivat sattuneet aina automatkoille ja Otaniemi-Nummela-väli on yllättävän lyhyt. Nyt Elli ehti nukahtaa, kun ajoimme Purasilta Enärantaan.

Illalla Elli pääsi Harjulla ensimmäistä kertaa saunaan. Nostimme kylpyammeen saunan toiselle lauteelle ja Elli tuntui siinä ihan hyvin viihtyvän. Välillä kaadoimme kuupalla vettä Ellin päähän, ja se oli Ellistä hauskaa. Elli kävi löylyissä kaksi kertaa ja lopuksi vielä Marin kanssa lämpimässä suihkussa. Joulusaunan jälkeen Ellille maistui uni mainiosti, joten joulukuusenkoristelu jäi Elliltä vielä tänä vuonna tekemättä.

Tiistai 23.12.2002, jouluaatto

Pauliinan herätys

Aamulla hiivimme koko perheen voimalla herättämään 18-vuotta täyttävän Pauliinan. Elli pääsi synttärisankarin kainaloon sänkyyn ja osallistui lahjojen avaamiseen syömällä naruja. Elli hymyili koko ajan iloisen vekkulisti ja varmasti helpotti Mamin ja Ukin tuskaa siitä, että perheen Pauliina-vauva lasketaan nyt virallisesti aikuisten joukkoon... Elli on nyt lähisukunsa ainut lapsi.

Tontut olivat vanhaan tapaansa jättäneet muutaman lahjan kuusen alle aattoaamun kunniaksi. Ellin ensimmäisestä joulupaketista löytyi keltainen jakkara, jota oli kiva rummuttaa ja jota vasten saattoi hyvin nousta polvi-istuntaan. Myöhemmin jakkara varmasti löytää paikkansa ainakin lavuaarin alta, ja Elli voi siitä hampaita pestessään yltää purskuttamaan. Muutenkin pienen ihmisen pitää varmasti päästä välillä vähän korkeammalle.

Aattopäivä Reinikaisilla

Aamupuuhien jälkeen suuntasimme Reinikaisille, jossa Pappa oli juuri aloittamassa kuusen koristelua. Elli oli tullessa jälleen unessa, mutta heräili kyllä pian joulupuurolle. Tuttelin riisipuuro upposi tyttöön mainiosti, sillä se on kaikista ruuista ehdottomasti Ellin suurin suosikki. Ateria tosin välillä keskeytyi, kun kävimme puurosuisen Ellin kanssa olohuoneessa katsomassa joulurauhan julistuksen televisiosta. Elli kuunteli julistuksen ihan rauhallisesti, ja Maamme-laulu veti tytön ihan vakavaksi. Julistuksen jälkeen puuro syötiin loppuun, ja sitten Elli leikki lattialla jumppamatolla, kun me muut söimme joulupuuroa. Pappa taisi saada mantelin.

Ellin päiväunien aikana Mikko ja Mari vaihtoivat päälleen jouluvaatteet, Mikko soitteli pianoa, ja käytiin joulupöytään. Elli heräsi sopivasti seuraksi jälkiruuan aikoihin. Aterian jälkeen vedimme tonttulakit päähän (Elli on nyt keksinyt, että myös hänen tonttulakissaan on syötävän hyvä kulkunen, joten hattu pysyy päässä noin viisi sekuntia) ja kävimme kuusen alla kurkistamassa, mitä tontut olivat sinne jättäneet. Muutama paketti oli Ellille. Ne avattiin yhdessä. Aina välillä Elli oli jopa kiinnostuneempi lahjojen sisällöistä kuin papereista ja naruista. Ellin paketeista löytyi Ellin ensimmäiset nuket: halattavan pehmeä vaavi-nukke sekä Unicefin Tilda-nukke.

Kello neljän aikoihin vedimme Ellille taas päälle ulkovaattet ja suuntasimme kohti Harjua. Nummelan läpi ajaessa ei juuri muita ihmisiä nähnyt. Muutama pikkupoika oli luistelemassa ja joku seisoi bussipysäkillä. Nummela juhli aattoa sisätiloissa.

Jouluaterialla

Kun tulimme Harjulle, oli Mami juuri tullut saunasta ja aloitteli jouluaterian valmistelua. Elli oli tavoistaan poiketen kovin säpsyllä tuulella ja alkoi aika lailla heti itkeä, kun Mari ja Mikko laskivat hänet lattialle tai uuteen syliin. Kai joulun tunnelmalliset kynttilät ja ihmispaljous saivat rohkean Ellinkin hetkeksi hämmentymään. Onneksi kuitenkin Elli tyyntyi aika lailla, kun Mikko antoi tytölle kinkkua ja juureksia. Tämän jälkeen Elli leikki olohuoneen lattialla Pauliinan kanssa eikä ollut ollenkaan huolissaan, ainakaan niin kauaa, kun äiti tai isi eivät vilahtaneet näköpiirissä. Jouluglögillä Elli istui Ukin vieressä ja olikin oikein hyvällä tuulella siirryttäessä joulupöytään.

Jouluaterialle oli kutsuttu tonttuja monenmoisia. Syöttätuolissä istuvan Krea Punapipon (Elli) lisäksi ruuasta nauttivat Tupsu Töpökkä ( Leena), Riuska Ruisranne (Budju), Gabriel Voimasiipi (Jukka), Kuutamo Iltavalo (Pirjo), Mantu Tervepuna (Janne), Kiltti Hamonen (Pauliina), Hilli Voisilmä (Mari), Suippo Suksipussi (Mikko) sekä Kilkan Kalkanto (Hertta).

Jouluateriaa Elli jaksoi lihaliemen ja pastejoiden sekä kalaruokien verran. Elli heitteli Herra Karhua lattialle ja vieressä istuva Budju kiltisti nosti lelun aina takaisin Ellille. Suurta ihmetystä ja kiinnostusta sai aikaan myös Budjun tekemä poksahdusääni, jota Janne alkoi myös tulevaisuutta varten harjoitella. Elli söi aterialla lähinnä vain maissinaksuja ja vettä, sillä hän otti jouluateriaan varaslähdön. Ennen kuin siirryttiin kinkkuun ja laatikoihin kävi Mikko laittamassa Ellin päiväunille. Mikolla oli jouluna jonkinlainen taikakeino Ellin nukuttamiseen, sillä siihen kului keskimäärin kaksi minuuttia.

Joulupukki ja lahjoja

Ellin päiväunet kestivät kätevästi jouluaterian ja sen raivaamisen verran. Tämän jälkeen Elli jo herätettiin, sillä tytön oli hyvä saada kunnolla silmänsä auki ennen joulupukin tuloa. Meillä ei ole joulupukki vieraillutkaan moneen vuoteen, mutta kai tontut olivat tänä vuonna huomanneet, että Elli-vauva voisi olla kiinnostunut joulupukista. Kun pukki ja apuritonttu tulivat, oli Elli aika tiukasti kiinni Marin kaulassa. Pukki oli kuitenkin vähän samanlainen tapaus kuin pölynimuri: vaikka Elliä vähän kauhistutti, oli hän silti hyvin kiinnostunut. Elli ja Mari istuivat ihan pukin tuolin viereen lattialle, ja Elli uskaltautui vähitellen ottamaan pukkia sormesta kiinni. Lopulta Elli rohkaistui niin paljon, että nousi seisomaan Pukin tuolia vasten, ja nostettiin hänet hetkeksi myös Joulupukin syliin.

Joulupukki kertoili Korvatunturin kuulumisia: olivat kuulema tontut ruvenneet vaatimaan palkkaa. Ikää Pukilla oli yli kolmesataa vuotta. Tarkkaa ikää hän ei tiennyt, sillä oli mennyt laskuissa sekaisin. Tonttujen viestit meidän perheestä joulun alla olivat kuulema olleet kutakuinkin hyviä, vain Janne-enosta oli kuultu jotain vähän kyseenalaistakin tietoa... Joulupukin jutellessa Elli alkoi kiinnostua Pukin lahjakassista (joka oli muuten HongKong-muovikassi, jonka pukki oli saanut sponsoreiltaan) ja sen rapisevasta sisällöstä. Yritimme muutamaan otteeseen vähän laulaa joulupukille, mutta vuodet olivat vieneet meidän perheeltä Joulupukki, joulupukki -kappaleen sanat. Porsaita äidin oomme kaikki sen sijaan sujui kahdella kotimaisella.

Pukki apureineen jakoi lahjan jokaiselle ja jatkoi sitten matkaansa naapuriin matkajuomilla varustettuna. Elli sai aika nopeasti revittyä auki Pukilta saamansa paketin, ja sieltä löytyi pallo. Janne, Pauliina ja Mikko jakoivat kuusen alle kertyneen vuoren, ja ainakin Elli sai kokoonsa nähden monikertaisen määrän paketteja. Vähän aikaa kävi mielessä, että tyttö menee tavarasta ja lahjanaruista ihan sekaisin, mutta näköjään Ellin sekoittamiseksi tarvitaan paljon enemmän kuin yksi joulu. Elli avasi ensimmäisten lahjojen joukossa suurimman paketin, ja sieltä ilmestyi vauvojen selkänojallinen pulkka. Elli istutettiin pulkkaan, ja siinä tyttö istui koko lahjojen availun ajan ja hypisteli kaikkea käteensä osuvaa. Vain muutaman kerran jouduimme kaivamaan Ellin suusta lahjapaperia tai vaatteiden ohjelappuja. Joulupukki ja kaikki muutkin olivat muistaneet Elliä ylenpalttisesti: Elli sai leluja, vaatteita ja erilaisia tarve-esineitä tulevalle vuodelle ja vielä kymmenelle vuodelle siitä eteenpäinkin... Välittömästi Elli innostui ainakin muovisista ruokalautasistaan, joita saattoi hakata yhteen, nallesta, jota voi syödä ja taaperokärrystä, jota vasten saattoi harjoitella vasta opittua seisomista.

Lahjojen jälkeen seurusteltiin, juotiin lasilliset sampanjaa ja nautittiin joulusta. Elli jaksoi jonkin aikaa muiden mukana, mutta ennen yökahveja Mikko nukutti Ellin uneen. Me muut istuimme iltaa pikkutunneille (jolloin osa kävi uudelleen kinkun kimppuun). Jouluyönä oli aika mukavaa, että Elli nukkui mainiosti aamuyhdeksään.

Joulupäivän aamuna Elli söi ison lautasellisen puuroa ja oli iloisella tuulella. Lähdimme koko porukalla pienelle kävelylle ja päätimme samalla koekäyttää Ellin uuden pulkan. Tyttö istui pulkkaan mielellään ja oli heti siihen päästyään nukahtaa. Lähdimme kuitenkin matkaan, vaikka Elli nuokkui pulkassa huvittavan näköisesti. Mikko ja Mari kääntyivät Ellin kanssa kuitenkin jo roskiksilta takaisin, sillä Elli oli ihan puoliunessa. Takaisin kävellessä Mikko juoksi pulkkaa vetäen pihan pienen alamäen, ja Elli ilmiselvästi ilahtui vauhdista. Pulkka oli kiva kulkumuoto!

Lähdimme käymään Reinikaisilla, ja Elli nukahti taas autoon ja kannettiin sisään nukkuvana. Tovin nukuttuaan tyttö heräsi seuraksi ja hänet esiteltiin Mikon vanhalle Siskovauva-nukelle. Elli touhuili tapansa mukaan olohuoneen lattialla ja yritti aktiivisesi syödä kenkiään. Aterialle lähdimme jälleen Harjulle, ja Elli söi kolmatta kertaa joulukinkkua. Tälläkin kertaa Elli uuvahti kesken aikuisten aterian, ja Mikko toimitti tytön nukkumaan. Näköjään pitkän kaavan mukainen jouluateria on liikaa seuralliselle Ellillekin.

Joulupäivän iltapuoli kului vierailujen merkissä. Vähän tuli jo sellainen tunne, että reisaaminen on liikaa Ellille ja että olisi syytä rauhottua paikalleen, mutta ei Elli kylillä juoksentelua juuri protestoinut. Ainoa kunnon itku tuli, kun veimme joulutervehdyksen Maijalle ja Elli heräsi turvaistuimessaan ja äidin paikalla istuikin vieras täti. Elliä tervehtimään tullut Ulla sai kuulla kunnon parkuitkun. Tuomaalla ja Kaisalla Elli leikki iloisesti ja Hannan ja Jukan joulupäivän vastaanotolla Elli jaksoi haukkailla puukauhaa pitkät tovit. Aina aluksi Elli oli vähän takertuva, mutta tottui pian uuteen paikaan. Hannalta lähdimme kuitenkin melko aikaisin, sillä tuntui, että Ellin menoa oli syytä rauhoittaa. Menimme Harjulle, missä Mamin, Ukin ja Etta-mummin lisäksi oli Jannen kaveri poikineen. Laitoimme Ellin nukkumaan, ja hyvänyöntoivottajia riitti.

Joulupäivän yönä Harjulla valvottiin jälleen myöhään, sillä naapurin Sampo sai joululahjaksi Sormuksen Ritareiden pidennetyn elokuvaversion ja Mari, Mikko, Janne, Sampo ja Niemisen Janne katsoivat elokuvaa kello kahteen. Pidennetty versio oli muuten paljon elokuvissa nähtyä vaihtoehtoaan selkeämpi ja syvällisempi.

Torstai 26.12.2002, tapaninpäivä

Tapaninpäivänä päätimme ottaa rauhallisesti. Aamulla kävimme uudelleen läpi saadut joululahjat ja kokeilimme, olivatko vaatteet oikeaa kokoa. Elli sai myös testata kaikkia uusia lelujaan ja muutenkin syödä joulun satoa. Mari ja Elli kävivät päivällä pulkkailemassa ja laskemassa mäkeä talon päädyssä. Elli ihan kiljui riemusta alamäessä, ja Mari juoksi itsensä hikeen. Mikko editoi Ellin vauvauintivideota ja puuhaili Ellin kanssa.

Iltapäivällä Mari syötti Ellin täyteen maitoa ja soseita, ja Elli jäi tyytyväisenä Mamin ja Ukin hoitoon, kun Mari ja Mikko lähtivät ensi kertaa Ellin syntymän jälkeen yhdessä elokuviin. Kävimme testaamassa Nummelan kino Akselin ja katsoimme Taru sormuksen herrasta -trilogian toisen osan Kaksi tornia. Elokuvan aikana ei juuri Elliä ehtinyt miettiä, mutta yli kolmituntisen elokuvan loputtua oli ainakin Marilla aikamoinen kiire takaisin. Kun kävelimme sisään ovesta, ei Elli ollut moksiskaan. Ihan kuin hän ei edes olisi huomannut meidän olleen poissa. Kun Mari otti tytön syliinsä, hymyili Elli tavalliseen tapaansa, mutta ei ollenkaan ihantuneen riemuisasti kuten tavallisesti pitkän poissaolon jälkeen. Mamin ja Ukin kanssa oli selvästi ollut niin kivaa, ettei vanhempia ollut kerinnyt yhtään kaivata. Elli oli kuulema käynyt pulkkailemassa, ottanut torkut ja leikkinyt iloisesti pari tuntia. Elli oli kertoman mukaan myös vähän ryöminyt eteenpäin haluamiaan tavaroita kohti, mutta tämän uuden kyvyn Elli suvaitsi näyttää äidille ja isälle vasta yli viikon viiveellä.

Illalla Mikko vielä työsti vähän videota, ja sitten ahtauduimme kaikki kolme tavaroinemme Samaraan ja ajoimme kotiin. Joulukuusi oli yhä vastoin odotuksiamme hyvissä voimissa, ja muutenkin kotona oli kiva jouluinen tunnelma. Tapaninpäivän ilta oli meillä kuitenkin vähän rikkonainen, sillä Elli reagoi jälleen hoidossa olemiseensa nukkumaanmenopelolla. Heti jos Mikko tai Mari poistui huoneesta, pääsi Elliltä sydäntäriipova pelkoitku. Lopulta Elli nukahti pitkän yrittämisen jälkeen Marin rinnalle kymmenen sentin päähän Mikosta. Näköjään Elli kuitenkin vielä kaipaa äitiä ja isää vierelleen. Nukahdettuaan Elli nukkui oikein hyvän yön. Olisipa hauska tietää, mistä tyttö näin mukavan joulun jälkeen näkee unia...

Joulu 2003