Yhteystiedot | Vieraskirja | Uutta sivuilla | Näistä sivuista | Sivukartta
Kun Mari marraskuussa 2004 palasi takaisin töihin, päätimme, että päiväkoti- tai perhepäivähoitorumba olisi tytöille liikkaa, kun vanhemmilla on molemmilla pitkät työmatkat. Niinpä päätimme palkata lastenhoitajan. Laitoimme ilmoituksen paikallislehtiin ja työvoimatoimistoon. Paikasta kiinnostuneita oli oikein mukavasti, ja olemmekin olleet täysin tyytyväisiä löytämiimme hoitajiin. Rahallisesti lastenhoitajan palkkaaminen on ihan järkevää, sillä kunnan ja Kelan tukien jälkeen ei erotus tavallisiin hoitomaksuihin ole kovin huimaava. Ja tärkeintä on, että tytöillä on päivästä toiseen tuttu ja läheinen ihminen heitä hoitamassa. Pyrkimyksenä on, että tyttöjen rutiinit säilyvät samana, vaikka välillä paikalla on vanhemmat ja välillä lastenhoitaja. Elli ja Emma ovat tällöin rauhassa saaneet luoda hyvinkin lämpimän suhteen heitä hoitavaan ihmiseen.
Talven 2004 ja kevään 2005 tyttöjä hoiti nummelalainen Ellu, jolla oli tietysti ensimmäisenä tehtävänä totuttaa tytöt ajatukseen, että äiti ei enää olekaan koko ajan heitä hoitamassa. Elli lämpeni Ellulle heti muutamassa päivässä. Emma otti ensin vähän etäisyyttä mutta Ellu jaksoi odottaa ja Emma sai tutustua häneen rauhassa. Pian Emmakin aamulla ilomielin juoksi Ellun syliin, kun äiti lähti töihin. Meille töissäkäyville olikin hirmuisen tärkeää se, että tytöt selvästi olivat Ellun kanssa kuin kotonaan ja meillä oli varmuus siitä, että tytöillä on kaikki hyvin. Elli sanoikin meille joskus, että hänellä on yksi isi ja kaksi äitiä: Äiti ja Ellu.
Päivät Ellu ja tytöt viettivät kotona, kerhoissa, pihalla ihan kuten tytöt aikaisemmin äidin kanssa. Muutaman kerran tyttöjen suureksi iloksi Ellu toi meille mukanaan oman tyttärensä Inkan. Inka on jo koululainen, ja Elli selvästi ihaili tyttöä suuresti. Keväällä 2005 Ellu haki opiskelupaikkaa ja sai sen. Tuntui siltä, että eroaminen tytöistä oli Ellulle samalla lailla surullista kuin tytöille Ellusta. Siitä kuinka paljon Ellua kaivattiin, kävi ilmeiseksi, kuinka hyvä valinta Ellu hoitajaksi oli.
Syksyllä 2005 lastenhoitajana alotti Nummelta meille kulkeva Taija. Taijalla on kotona miehensä kanssa maatila, hevosia ja koiria, mikä tietysti on tyttöjen mielestä mitä kiinnostavin ajatus. Elli löysi sopusoinnun Taijan kanssa päivässä. Hän huomasi, että Taija lukee mielellään kirjoja, ja Peppi Pitkätossu muuttui yhteiseksi projektiksi. Kun kerran illalla tarjouduin Ellille kirjaa lukemaan, hän sanoi, että eikun Taija lukee sitä hänelle. Myös Emma tutustui uuteen hoitajaan kiitettävän nopeasti. Hän selvästi pitää siitä, että Taijan kanssa tehdään seikkailuja vaikkapa metsiin ja rannalle niinä päivinä, jolloin ei käydä kerhossa. Emmalle on myös suuri ylpeyden aihe, että maanantaisin hän käy kahdestaan ison Taijan kanssa kerhossa, kun Elli menee seurakunnan kerhoon.
Taija on rauhallisella tyylillään löytänyt hienosti paikkansa tyttöjen sydämissä ja meidän kotonamme. Päivärutiinit toimivat hyvin, tytöt ovat onnellisia ja koti pysyy aisoissa. Tulee olemaan kovin sääli, kun joulukuussa 2005 vauvan synnyttyä joudumme luopumaan Taijasta. Minulla tulee olemaan aika tehtävä onnistua yhdessä vauvan kanssa täyttämään Taijan saappaat.
