Etusivu > Galleria > Tekstit > Runot

Runot

Elli-runoja

Kokosimme Ellin nimijuhlia varten kaikki eri lähteistä löytämämme Elli-aiheiset runot ja lorut.

Etana Elli
kannolla kelli
katseli kuuta
mut aatteli kaikkea muuta.
Näetkös pikku Elliä:
hän syö kauravelliä
ja ihan yht'äkkiä
pelästyy hämähäkkiä,
jolla oli pelkästään
ikävä olla yksinään
ja siksi tuli katsomaan
mitä söi Elli tuolillaan.

- Kirsi Kunnas
Mummo tahtoo helliä
pikkuruista Elliä
keittäis hyvää velliä.
Elli tahtoo aitoa
äidin hyvää maitoa.
Pappa tahtois lelliä
sylissänsä kelliä.

- Elma Reinikainen
[Puolivuotias Elli synttärilahjataljalla]
Elli keitti vellii
omista otrajauhoistaan.
Tuli kissan nillisilmä,
kaas sen Ellin vellin.
Sitä Elli itkemään,
Ellin lapset litkimään.

- Suom. kansanloru
Elli velli karamelli,
punasukka,
piparisuu.
Ellillä on tikkunekku,
Ellillä on taikapuu.
Mitäs sitten tapahtuu
kun kukkimaan käy taikapuu
älä etsi vastausta
laatikosta, purkista,
vaan kirjan sisään kurkista.

- Kaarina Helakisa

Kirsi Kunnaksen runoja

Vanha vesirotta

Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?

Mikä tuolla pilkistää?

Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.

Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!

(Vaivastus on vesirotan omaa kieltä
ja tarkoittaa aivastuksen vaivaa
ja sitä että täytyy esiin kaivaa
nenäliina
    niistääksensä nenän pieltä.
Totisesti piina!)
Ja taasen - voi Vaivastus,
ja atsii atsii aivastus!

Vanha Jaakko Vaakko Vesirotta
on - aivan totta -
vanha hieno herkkä rotta,
joka kärsii ammattinsa vuoksi
kuhanuhaa, vesiköhää, ryskäyskää.
Ja nyt - katsos, nyt se juoksi
suoraan kaislavuoteeseen
ja makaa jalat luoteeseen
ja kuono kohti kaakkoa.

Se auttaa Jaakko Vaakkoa.

- Kirsi Kunnas, Tiitiäisen satupuu
Herra Pii Poo

Herra Pii Poo
oli taikuri.
Hän huusi: hii hoo!
ja maata potkaisi
  ja taikoi:
    rusinoita
    mansikoita
    omenoita
    perunoita
    porkkanoita
    prinsessoita
    makkaroita,

siis
herra Pii Poo
oli noita.

Kerran
herra Pii Poo
kulki Espalla.
Hän huusi: hii hoo!
ja maata potkaisi
ja sitten vespalla
hän ajeli.

Se oli herra Pii Poon
suuri erehdys.

Näes, noidan mahti
ei pysty koneisiin
ei moottoriin
ei mutteriin
ei polkimiin
ei vaihteisiin
ei kytkimiin

kerta kaikkiaan:
koneella on koneen tahti.

No niin,
herra Pii Poo
ajoi asemalle.
Hän huusi: hii hoo!
ja vespaa polkaisi
ja jäi junan alle.

Kuolen,
huusi Pii Poo,
liian aikaisin!
Hän huusi: hii hoo!
ja kuoli myöhemmin.

- Kirsi Kunnas, Tiitiäisen satupuu
Sivun viimeisin muutos: "2002-12-16 22:23:40 mtreinik"