Etusivu > Harrastukset > Perhekerho
Emman sivut

Perhekerho

Vuosi 2002: Otaniemen perhekerho

[Perhekerhon ryhmäkuva]
[Perhekerhon loppulaulut alkamassa]

[Elli ja Rasmus ulkotamineissaan perhekerhossa]

Silloin tällöin maanantaiaamuisin Elli ja Mari käyvät Otaniemen kappelilla Espoon seurakunnan järjestämässä perhekerhossa. Kerhossa käy lähinnä otaniemeläisiä äitejä lapsineen sekä pari perhepäivähoitajaa lapsikatraineen. Ellin ikäisiä lapsia on paikalla yleensä muutama, ainakin Rasmus, Joonatan ja Matti ovat käyneet perhekerhossa suunnilleen yhtä kauan kuin Ellikin.

Perhekerho alkaa aina yhteisellä tuokiolla, jossa lauletaan ja kuunnellaan jokin raamatunkertomus. Jokainen lapsi saa myös vuorollaan lyödä triangelia ja sanoa nimensä. Elli kaipaa vielä vähän apua triangelin käytössä, mutta ilahtuu aina aikaansaamastaan äänestä.

Yhteisten tuokion jälkeen äidit ja imeväiset lapset, joihin Elli vielä luetaan, siirtyvät takahuoneeseen juttelemaan kun isommat lapset jäävät touhuamaan leikkitätien ohjauksessa. Kunhan Elli oppii kunnolla liikkumaan ja uskaltaa olla itsekseen tai Rasmuksen seurassa, voi hänkin jäädä isompien lasten seuraan. Perhekerhon lopuksi lauletaan vielä yhdessä loppulaulut, joka sattuvat olemaan osin samat kuin muskarissa ja vauvauinnissa:

[Ystäväkuva Ellistä ja Rasmuksesta]
[Ellin muotokuva 3]
Suljen ihanan soittorasian,
kierrän lauluni kippuraan.
Muiston mukavan taskuun taputan
siihen saakka kun tavataan.

Nyt on leikit leikitty ja lähdön aika on.
Hei hei heipähei ja lähdön aika on.
Toisen kerran tavatessa uudet leikit on.
Hei hei heipähei ja uudet leikit on.

Vuodesta 2003 kevääseen 2004: Otaniemen perhekerhot

Kun Elli vanheni, aloimme ihan järjestelmällisesti käydä maanantaisin kappelilla järjestetyssä seurakunnan organisoimassa perhekerhossa. Alussa oli aina hartaus, jonka Elli jaksoi seurata hyvin vaihtelevasti riippuen aiheesta ja kaverien jaksamiskyvystä. Keksin ja mehun jälkeen Elli usein jäi leikkimään leikkitätien kanssa, kun Mari meni aikuisten kanssa takahuoneeseen keskustelemaan. Välillä Elliin iski ujous ja pieni pelko toista leikittäjätätiä kohtaan ja hän ei suin surminkaan suostunut jäämään yksin. Välillä Mari otti hänet mukaan leikkimään takahuoneen lattialle ja välillä jäi itse leikkihuoneen puolelle. Kerhon erilaisista leikkitavaroista Elli nopeasti löysi suosikkinsa: hän piti paljon palapeleistä, muovieläimistä, kirjoista ja ehkä erityisesti nukeista ja astioista. Hyvin sama repertuaari siis kuin kotona.

Vähitellen aloimme käydä perhekerhossa myös torstaiaamuisin, jolloin tila oli äideille ja lapsille avoinna, vaikka järjestettyä ohjelmaa ei sinänsä ollut. Varsinkin talvipakkasilla tuo avoin kerho oli yksinäisiä hiekkalaatikoita paljon parempi vaihtoehto. Kerhossa kävivät myös kaikki Ellin parhaat Otaniemikaverit: Rasmus, Matti, Joonatan, Blanka, Niilo, Roosa...

Emman syntymän ja kerhoon mukaan tulon myötä Ellin toiminta perhekerhossa itsenäistyi huimasti. Hän pärjäsi ja uskalsi toimia yksin, pyytää tarvitessaan apua kerhotädeiltä ja muilta äideiltä, ja hän myös oppi leikkimään hurjan kivasti muiden lasten kanssa. Harva se kerta sain ihan katseellani hakea ennen kuin löysin iloisen Ellin lapsijoukosta. Jos Elli ei heti näkynyt, tarkoitti se, että tyttö oli karannut kappelin puolelle. Tuo oli Ellin lempipuuhia. Muutamia kertoja kerhon aikana oli kappelissa pieni lapsille suunnattu jumalanpalvelus. Silloin Elliä ei olisi saanut rauhassa istumaan penkissä millään. Maanantain ja torstain perhekerhot olivat varsinkin Emman syntymän jälkeen minulle välillä varsin rentouttavia paikkoja. Emma viihtyi sylissä, Elli leikki itsenäisesti ja minä sain nauttia aikuisesta keskusteluseurasta.

Sivun viimeisin muutos: "2005-10-31 21:21:08 mtreinik"