Marin ja Mikon hääpäivämme tuntui olevan oikein kiva päivä myös Ellille. Aamun hän vietti Mikon ja Katrin kanssa, kun Mari oli kampaajalla. Kun hän tuli kotiin, Elli juoksenteli iloisesti pihalla ja auttoi Mikkoa ja Katria auton koristelussa. Vähän aikaisemmin Elli oli auttanut myös pyörätelineen avulla parvekkeelle kiipeämisessä, sillä Mikolta ja Katrilta unohtuivat avaimet sisään...
Ennen kuin Mikko ja Mari lähtivät hääkuvaan Studio Tapioon, Mikko antoi Ellille nakkeja ja nukutti tämän päiväunille. Elli oli herätessään ollut aivan tyytyväinen siihen, että kotona olikin vanhempien sijasta Katri.
Kun Elli puettiin morsiusneidon asuun, tuli hänestä kovin söötti. Mari oli ostanut tekemänsä puvun alle hihattoman bodin ja juhlasukkahousutkin, mutta helteen vuoksi päätimme, että puvun alle ei kannata lisätä mitään lämmittävää. Elli sai siis olla paljain säärin ja jaloin.
Maistraatissa Elli jaksoi hienosti lyhyen seremonian ja Katri sai pidettyä tytön niin hyvin hallinnassa, että vanhemmat eivät juuri Elliä seremonian aikana huomanneetkaan. Vihkimisen ja äidin ja isän onnittelun jälkeen tosin Elli yritti innoissaan kiskoa Suomen lakeja lattialle ja nostaa käsiinsä maistraatin vaasia.
Maistaraatin ulkopuolella Elli sai heiteltäväkseen ruusunlehtiä, mutta tyttö itse totesi että heittelyn sijaan lehtiä oli kiva tiputella läheiseen sadevesikaivoon. Paluu takaisin autolle oli metelöivä matka, sillä sidoimme Ellin rattaisiin perinteisiin kuuluvat kalisevat purkit. Emme halunneet lähteä kalinapurkkien ja Samaran kanssa Länsiväylälle, muut olisivat vain luulleet että Samara on hajoamassa...
Päiväunet Elli otti oikein sopivasti, kun siirryimme Helsinkiin Tähtitorninmäelle piknikille. Me muut ehdimme juuri hienosti syödä kakkua ja juoda kuohuviinit ennen kuin Ellin uninen ja kiharainen pää nousi esiin rattaiden kätköstä.
Herättyään Ellille maistui maito ja keksit, ja puistossa oli tietenkin kiva juoksennella. Elli pääsi myös vähän maistamaan Pommacia.
Saslikissa Elli jaksoi ihan kelpo hyvin, vaikka ateriasta ei hänelle kelvannut juuri muu kuin leipä ja pavut. Ellistä olisi myös ollut kiva kiskoa pöytäliinaa pöydältä, joten jouduimme sijoittaman hänen syöttötuolinsa aika kauas pöydästä!
Illalla kun meidän vanhempamme ja Janne, Pauliina ja naapurin Jouni tulivat Otaniemen rantakalliolle kuohuviinittelemään, Ellillä riitti ihailijoita. Elli myös jaksoi ihmeen hyvin, vaikka kello oli pitkälti yli hänen normaalin uniaikansa.
Kalliolla Elli täytti vielä mahansa mansikoilla, joita sai syödä rajattomasti isoista kulhoista. Valkoiseen mekkoon tuli söpöjä punaisia sormenjälkiä mutta onneksi pesukoneet pesevät!
Ihme ja kumma Elli pysyi hereillä vielä, kun veimme Katrin ja Stumben kotiinsa Malminkartanoon. Tyttö nukahti vasta omaan sänkyynsä heti kun laski päänsä tyynyyn ja nukkuikin koko yön rauhallisesti ja heräämättä. Ellille tuskin itselleen jää mitään pysyviä mielikuvia vanhempien häistä, mutta kyllä päivä tuli niin tehokkaasti valokuvattua, että muistoja jää. Ja Mikolle ja Marille pieni morsiusneito oli oikein tärkeä osa hääpäivää.